Pientä sälää

Olen puuhastellut parina päivänä Maria Malmströmin ohjeiden parissa. Yksi vaaka ja yksi lamppu on syntynyt, lamppu varsinkin oli aika haastava. Kokeilen varmasti vielä samoja juttuja vähän varioiden. Mielessä on turkoosi pyöreämuotoinen vaaka. Nyt valmistunut vaakaa saanee kodin Lisbethin kahvilan keittiöstä, lampusta en vielä tiedä.

 

Pukeissa mutta paljasjaloin...

Nyt on kalastaja saanut vaatteet päälleen, villapaidan, housut ja kaulaliinan. Mutta paljasjaloin raukka tallustaa vielä pakkasessa. No, onneksi villasukat on jo tilattu, tulevat kun ehtivät. Optikollakin pappara on käynyt ja odottelee nyt rillien valmistumista. Vielä tarvittaisiin saappaat, vaikka kumiterät, ja sadeasu ja päähine. Kädetkin taitavat kylmetä...

Kalsariville!

Nyt on ensimmäinen nukkeni edennyt tähän kalsarivaiheeseen, kahden yön tuperruksen jälkeen. Täytyy sanoa että liimaa ja partakarvaa oli sormissa enemmän kuin laki sallii.

Vielä en tiedä kuka hänestä tulee, hieman höperö ukkeli vai semisti erakoitunut kalastaja? Jollakin tavoin hänen ja Lisbethin ja Igorin elämänpolut kohtaavat, sen olen päättänyt. Ja että hän saa seuraajia, mutta työmenetelmiä täytyy kyllä vähän kehittää. Ai vähän.

Ei tullut Lisbethiä tästä ukosta...

 

 

Pitkän pohtimisen jälkeen rohkaistuin ja kokeilen nuken tekemistä. En ole tyytyväinen Lisbethiini ja Igor puuttuu kokonaan.

Optimistina päätin tehdä ensin Lisbethin, vaan kuinkas kävikään. Sain kropanaihion väsättyä ja sitten alkoi nassun tekeminen. Viidenkymmenen yrityksen ja kolmen tunnin väkerryksen jälkeen syntyi jotakin, mutta ei suinkaan Lisbethiä vaan tuommoinen ukkeli, kaalikorvat ja naama rypyillä.

Vaan eihän me kukaan täydellisiä olla, päätin siis ottaa ukkelin muun porukan jatkoksi. Kalastajahan hänestä tulee, se on selvä. Koditon sellainen.

Prosessi oli hauska ja opettavainen. Olen tyytyväinen siihen, että onnistuin sekoittamaan mielestäni mukavan ihonvärin. Ja neljännenkymmenennen yrityksen jälkeen massakin alkoi tuntua vähän tutummalta näpeissä, kun en mikään massailija ole. Ennen kaikkea onnittelen itseäni suunnattomasta kärsivällisyydestä ja toisaalta siitä, että osasin lopettaa hommat sopivalla hetkellä. Huomenna ukkeli saanee kädet ja jalat.

Sain kärsivällistä apua muilta harrastajilta ja alan kirjoista, ilman niitä hommasta ei olisi tullut mitään! Kiitos!

Kenkätalon eukko is back!

Kenkätalon eukko is back!

Hyvänen aika, olen ollut täällä viimeksi vuonna 2009. Välillä nukkisrintamalla on ollut hiljaista, mutta kadotin myös tumpelona salasanan enkä onnistunut hankkimaan sitä takaisin ennen kuin nyt. Kenkätalon eukko is back!

Vaikka aikaa on siis kulunut vuosia, nukkekotimaailmassa eletään eri ajassa. Brittitaloni pieni puoli musiikkikauppoineen on edennyt ja voisi sanoa että valmis, melko valmis, kutakuinkin...Brittitalon iso puoli on ollut kasassa, siis palaset yhteen liimattuna, jo pitkään. Sisustus ja ulkokuori vaan ovat sitkutelleet, mutta nyt Lisbeth-neiti on ottanut itseään niskanutturasta kiinni ja ylimmän kerroksen remonttihommat ovat edenneet, siis neidin henkilökohtainen kylpyhuone ja keltainen kammari. Tässä näytteitä.

Kahvilapöytä vihdoin valmis

No niin, jokunen viikko sitten valmistui tämä kahvilapöytä Lisbethin kahvilaan. Ohje pöytään löytyy sivuilta Elämää koossa 1:12. Seuraavaksi piti saada vaasi pöydälle ja siihen ruusu, johon siihenkin löytyy ohje samasta sivustosta.
Vaaseja on nyt tehtynä kahdeksan, enää puuttuu siis seitsemän pöytää ja niihin tuolit. Niin ja itse kahvila, sehän on yhä levyinä. Mutta mikäs hätä tässä, valmiissa...

Hannelooran Hattu ja Hepene

Joku viikko sitten teimme minikerhossa hattuja ja siihenkös innostuin. Lisää päähänpantavaa ei tosin sen jälkeen ole ilmestynynyt, hattutukkeja ja ideoita sitäkin enemmän. Vai onko sen nimi nyt hattutukki sen sellaisen telineen, jossa hattuja esim. hattukaupassa pidetään. Enpä tiedä. Modistit taitavat käyttää hattutukkeja.
Joka tapauksessa syntyi ajatus putiikista jonka nimi olisi Hannelooran Hattu ja Hepene - hattuja, huiveja, hanskoja ja helyjä. Miltäs kuulostaa?! Niin kuin ei noita keskeneräisiä hankkeita olisia nokko ilmankin, mutta haaveillahan aina voi...